Helsingin Sanomat kertoo, että Patrik Berghällin kirja Kuoleman porteilla on läpeensä tutuista aineksista koottu sotatarina. Silti se kertoo tähän saakka melko tuntemattomasta tapahtumasta: Suomen sotahistorian pisimmästä kaukopartiomatkasta.
Patrik Berghällin kirja Kuoleman porteilla on läpeensä tutuista aineksista koottu sotatarina. Silti se kertoo tähän saakka melko tuntemattomasta tapahtumasta: Suomen sotahistorian pisimmästä kaukopartiomatkasta.
Se oli pienen, vain neljästä miehestä koostuvan sissipartion operaatio, joka kesti poikkeuksellisen pitkään, lähes kaksi kuukautta. Matkaan lähdettiin 11. heinäkuuta 1942 Hirvaksesta ja takaisin Suomeen päästiin vasta syyskuun 8. päivänä Jolmajärvellä.
Kirja on romaani, mutta se perustuu tositapahtumiin ja armeijan arkistolähteisiin. Tekijänsä Berghällin mukaan se on faktiota, eli todellisuuteen perustuvaa fiktiota.
”Noin 85 prosenttia on totta. Loppu on romaanin muotoon kirjoitettua kertomusta”, Berghäll sanoo Helsingin Sanomien mukaan.
SANA ”kaukopartio” tarkoittaa suomalaisten sotilaiden tekemiä pitkiä tiedustelu- ja tuhoamisretkiä, jotka ulottuivat jatkosodan ja Lapin sodan aikana vihollisen linjojen taakse.
Sotahistorian harrastajille termi Päämajan kaukopartio on tuttu käsite. Merkittävät operaatiot olivat suoraan sodanjohdon alaisuudessa. Partiomatkoja tehtiin sodan aikana kolmisensataa.
Berghällin kirjan sissit ovat Ilmavoimien oman kaukopartio-osaston sotilaita. Nimekseen se sai Osasto Hartikainen, johtajansa kapteeni Mauri Hartikaisen mukaan.
Näiden partioiden tehtävä oli tarkkailla etenkin Neuvostoliiton suurimpien lentokenttien toimintaa rajan takana.
SUOMEN sotahistorian pisimmälle partioretkelle lähti neljän miehen porukka. Aseistus oli kevyt, tehtävä vaarallinen ja pitkä. Ruoka- ja tarvikehuolto oli tarkoitus hoitaa lentokoneilla.
Partion johdossa oli inkeriläinen ylikersantti Antti Vorho, pystyvä sotilas, josta tuli Mannerheim-ristin ritari.
Heinäkuussa 1942 vesitaso kuljetti partion erämaajärvelle linjojen taakse. Sieltä miehet pääsivät kohteeseensa ja alkoivat tarkkailla Neuvostoliiton lentokenttää Sunajärvellä.
Sitten käy niin kuin näissä tarinoissa aina. Radioliikenne peilataan tai miehet nähdään, partio paljastuu ja alkaa pitkä pakomatka. On tulitaisteluita, läheltä piti -tilanteita, vastoinkäymisiä ja täpäriä pelastumisia.